Olen toiminut 2008-syntyneiden poikien kilpajoukkueen apuvalmentajana, syksyllä 2021 PK-35:n kanssa aloitetusta YJ-toiminnasta alkaen. Siirryin siis poikien mukana PK:sta. Nyt toiminta jatkuu MPS:n nimen alla. Roolini on ollut jotain väliltä apuvalmentaja, apujojo, huoltaja, eli jonkinlainen yleismies. Tänä talvena valmensin poikia myös futsalin puolella.  

Olen ollut osan näistä pojista valmennuksessa mukana siitä lähtien kun he olivat 5–6 -vuotiaita. Ensin HJK Malmissa, sitten PK:ssa ja nyt Mapsissa. Oman pojan perässä tässä on tietenkin menty. On ollut hienoa olla mukana seuraamassa miten pojat kasvavat ihmisenä ja jalkapalloilijana. Onhan se hienoa, jos saa edes yhden pojan innostettua pysymään harrastuksessa mukana. Toki tästä vapaaehtoistoiminnasta on tullut myös tavallaan harrastus itselle ja innokkaana fudismiehenä elän täysillä joukkueen mukana, niin menestyksen kuin tappion hetkellä. 

Mapsissa on hyvä pöhinä päällä ja panostuksia on tehty, ennen kaikkea valmennukseen ja olosuhteetkin ovat mielestäni hyvällä tasolla. Toivottavasti kehitys jatkuu ja saataisiin Wembleylle stadion, jossa alueen ihmiset kävisivät viettämässä lauantai-iltapäivää, oman seuran pelejä katsoen. Alueella on paljon fudisväkeä, jolle pitäisi löytää ”koti”.

Jojoilen T14-16-jengissä Aikun ja Sannan kanssa. Meillä on kolme ikäluokkaa, kaksi treeniryhmää, yli 50 pelaajaa sekä tietysti mainio meininki. Olen seurannut vanhemman lapsen kautta, kuinka mallikkaasti joukkueen asioita on hoidettu T12-13-porukassa, joten oli helppo hypätä mukaan, kun toinen lapsi aloitti harrastuksen. Jalkapallossa kiehtoo itse pelin lisäksi kaikki ympärille rakentuva: tiimityö, kaveritaidot ja terveelliset elämäntavat. Löysin itse lajin vasta aikuisena, kun muutin Helsinkiin. Huippua, että lapsille löytyy seura ihan kotikulmilta.

Parasta tässä hommassa ovat kaikki pienet ja isot tyypit, joihin tutustuu kentän reunalla. Lisäksi on ihan mahtavaa nähdä kuinka pelaajat kehittyvät ja joukkuehenki kasvaa. Päivätyöni on nykyisin väitöskirjatutkijana, mutta tässä hommassa pääsen muistelemaan konsultti- ja koulumaailmaa, sekin on hauskaa.

Iso kiitos seuran hienoille ja taitaville valmentajille, ja erityisesti tietysti meidän joukkueen @Essi:lle. Ja muiden joukkueen vanhemmille voin paljastaa, että olemme jo aloittaneet harjoittelun kevään Mamas&Papas-turnaukseen. Tosin taisimme hävitä pelin tyttöjä vastaan.

Toimin 08-poikien Haasteen Jojona. Ensimmäinen poika liittyi joukkueeseen syksyllä 2016, ja toinen siitä noin vuoden päästä.
Päätin sitten itse kantaa myös korteni kekoon ja liityin joukkueen toimihenkilöihin vuoden 2019 alussa ”apu-JoJo:n” rooliin. Siitä sitten ajauduin pikku hiljaa varsinaisen JoJon rooliin, ensin osana hieman isompaa JoJo-ryhmää ja kesästä 2022 yksinäni.

Onhan se mukavaa pyörittää toimintaa jolla saadaan tarjottua nuorisolle mielekästä harrastustoimintaa.
Pojat tuntuvat olevan ainakin pääosin tyytyväisiä, ja vastoin odotuksia joukkueen pelaajamääräkin tuntuu vain kasvavan.
Eli ilmeisesti jotakin tehdään oikein

Olen poikani joukkueessa apuvalmentajana/ peluuttajana 2015 syntyneiden joukkueessa.  Molempien ”ura” alkoi kun joukkue perustettiin aikoinaan. Olin vapaaehtoinen tekemään mitä vaan ja Rony päätti että voisin olla vaikka apuvalmentaja

Todella paljon hyvää ja iloista mieltä. Ikinä ei tule lähdettyä treeneistä/peleistä ilman että ei hymyilyttäisi. Yritän kannustaa ja neuvoa poikia parhaani mukaan. 

Ihan ehdottomasti kannustan kaikkia vanhempia olemaan mukana oman lapsensa harrastuksessa. Se antaa todella paljon hyvää fiilistä itselle, vaikka tätä hommaa täysin lasten hyväksi tehdäänkin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!   Kiitos palkinnosta!

Olen kahden junnufutarin äiti ja seurannut T0809 joukkueen taipaletta 2018 syksystä. Pari vuotta meni ihmetellessä ja puffetissa, vähitellen kokeilin huoltajana olemista, kunnes sitten aloitin rahastonhoitajan hommat ja nyt aloittelen Jojon tehtäviin tutustumista. Jalkapallo lajina oli aloittaessani täysin vieras eivätkä joukkuelajit muutenkaan ole kuuluneet omiin harrastuksiini, joten ihan uusi maailma on avautunut. Samalla tässä näkee lähietäisyydeltä lasten kasvua harrastuksensa parissa. Vapaaehtoistyö on parasta silloin kun ideoita syntyy ja porukka innostuu yhdessä tekemään. 

Kiitos tästä saadusta tunnustuksesta. Olen toiminut valmentajana T05 joukkueessa vuodesta 2014 lähtien, kun tyttäreni aloitti jalkapallon pelaamisen seurassa reilua vuotta aikaisemmin. Oma taustani alkoi seurassa jo 80-luvun puolivälissä, jolloin pelasin MPS:n joukkueissa lähes kaikki juniori-ikäluokat miehiin saakka.

Nykyään T05 joukkueemme pelaa naisten nelosessa ja joukkueesta löytyy myös pelaajia, jotka ovat olleet alusta lähtien  joukkueen mukana. On ollut hienoa olla mukana samassa joukkueessa näinkin pitkään ja seurata, kuinka pelaajat ovat kehittyneet niin jalkapalloilijoina kuin persooninakin.

Kun itse nuorena pelasin seurassa, seura toimi lähes täysin vapaaehtoisten avulla. Ilman tuota vapaaehtoistoimintaa ei seura olisi sitä, mitä se tänään on. Vaikka maailma on tuosta ajasta muuttunut,  on silti yhä vapaaehtoistoiminnalla suuri vaikutus siinä, miten joukkueen taustat saadaan toimimaan. Kannustankin kaikkia mukaan aktiivisesti joukkueiden toimintaan, koska se on ennen kaikkea hauskaa ja sen kautta myös itse pääsee kokemaan läheltä ne pelien jännittämiset, riemukkaat voitot kuin myös ne tappion karvaat hetket. Loppuun vielä kiitokset kaikille pelaajille, vanhemmille, taustoille ja valmentajakollegoille vuosien varrelta! Kentällä tavataan!

Olen 37-vuotias kahden lapsen Isä Suutarilasta. Urheilu on ollut monipuolisesti mukana koko elämäni ajan. Haluan tarjota mahdollisuuden myös omille lapsille monipuoliseen urheiluun, koska se on antanut itselleni paljon oppia elämään. Seuratoiminnassa olen ollut mukana reilun 12 vuotta, joista 2 vuotta nyt apuvalmentajana MPS:ssä. Poikani pelaa P15 joukkueessa.

Parasta lasten valmennuksessa on nähdä heidän  innokkuus, kehittyminen ihmisenä, pelaajana sekä joukkueena. Minulle tärkeää valmennuksessa on se, että katson jokaista lasta yksilönä ja autan heitä oman osaamisen sekä valmiuden mukaan eri osa-alueilla positiivisuuden kautta. Joukkueurheilu kantaa pitkälle elämässä kun se opettaa toimimaan ryhmässä erilaisten ihmisien kanssa.

Meillä on mahtava porukka P15 ikäluokassa. Iso kiitos kaikille vapaaehtoisille! Vapaaehtoisia ei ole koskaan liikaa, joten kannustan vanhempia rohkeasti mukaan. Tämä on hauskaa puuhaa ja yhdessä vielä hauskempaa. Seurana MPS tekee hienoa työtä lasten eteen. 

Tsemppiä syksyyn kaikille MPS:n joukkueille!

Kiitos tästä kunniasta ja hienosta mukista!

Toimin tällä hetkellä poikien 2011 joukkueessa joukkueenjohtajana sekä rahastonhoitajana. 

Poikani Joa on pelannut joukkueessa jo useamman vuoden, mutta itse olen ollut aktiivisesti mukana joukkueen toiminnassa noin vuoden verran. 

Parasta jojon roolissa on ollut se, että olen päässyt suunnittelemaan ja vaikuttamaan joukkueen toimintaan ja olen saanut nähdä läheltä kaikkien poikien kehitystä sekä iloa ja riemua onnistumisissa. 

On ollut myös mukavaa järjestää ja ideoida yhdessä muiden joukkueen toimihenkilöiden kanssa pojille treenien ulkopuolista toimintaa, joka mielestäni on lähentänyt meidän upeaa 76:n pojan ryhmää. Kaikki kannustavat ja tsemppaavat pelikavereitaan ja tiukalla hetkellä pojat osaavat myös tukea toisiaan.  Työtä on välillä paljon, mutta kliseisesti ”tämä antaa myös paljon”, joten kannustan ja suosittelen lämpimästi vanhempia ryhtymään vapaaehtoistyöhön seurassa. Tervetuloa mukaan ja nähdään kentän laidalla

Olen 39v ja asutaan Suutarilassa 2 lapsen ja vaimon kanssa.

Olen koko elämäni tykännyt kaikista mahdollisista palloilulajeissa, mutta tällä hetkellä pelaan fudista ja sählyä useammassa eri joukkueessa harraste, ikämies ja kaveriporukoissa. 

Eli omiakin pelejä ja treenejä riittää läpi vuoden mukavasti.

Olen p14 Suutarinkylän joukkueessa yksi monista apuvalmentajista/peluuttajista, poikani Eetu on pelannut joukkueessa jo pitemmän aikaa.

Kyllähän tässä touhussa parasta on seurata miten pojat nauttivat ja kehittyvät jalkapallon parissa.

Joukkuelajeissa pitää aina huomioida myös muita joukkuekavereita ja ne taidot kehittävät myös heidän henkistä kasvua.

Toivon koko Mps yhteisölle mukavaa kesää ja tsemppiä Hesacupin peleihin!

Wau, iso kiitos huomionosoituksesta! Toimin osana pojat 2013 johtoryhmää vastuualueena mm. tiedottaminen ja varainhankinta. Päädyin mukaan ihan sattumalta pyynnöstä enkä ole katunut. Itselläni ei ole jalkapallo/seurataustaa. Molemmat poikani harrastavat MPS:ssä. On mukavaa toimia pienessä roolissa vapaaehtoisena vapaaehtoisporukassa joka kokee paikallisseuran toiminnan tärkeänä. Parasta hommassa on nähdä joukkueen poikien innostuneisuus lajia kohtaan ja liikunnan ilo, kehittyminen. Toivon, että joukkueessamme syntyy loppuelämän kantavia ystävyyssuhteita pojille ja miksi ei myös meille aikuisille. Joukkueessa on hyvin sitoutunut aikuisten porukka ollut alusta asti ja tähän porukkaan on helppo päästä mukaan, perehdytys on taattu. Suosittelen ehdottomasti rohkeasti liittymään pieneenkin rooliin MPS vapaaehtoisten joukkoon. Haluan erityisesti kiittää seuran valmentajien lisäksi apuvalmentajia joilla on iso rooli lapsien turvallisina kasvattajina kentillä.