Mahtavia visioita, oivalluksia, kehitysehdotuksia ja tavoitteita. Näitä luodaan jokaisessa suomalaisessa vähänkään tosissaan otettavassa jalkapalloseurassa. Joskus linjattava asia konkretisoidaan jonkinlaisen dokumentin muotoon, jota sitten vilautetaan seurassa toimineille valmentajille ja muille toimihenkilöille. On kuitenkin valitettavan harmillista, että ruohonjuuritason vaikutus saattaa jäädä häviävän pieneksi. Pelaajapolun näkökulmasta on kriittistä löytää yhteinen linja, yhdessä tehtävät ja yhdistävät asiat. Jonkin täytyy urheilullisesti yhdistää ikäluokkien ja tasoryhmien välistä maastoa. Muutoin jäljelle jää vain itsenäisesti ”sitä sun tätä” tekevät yksittäiset joukkueet ja ryhmät. Ja siitä on linja ja urheilullinen yhtenäisyys kaukana. Sillat on rakennettava saarien välille. On hypättävä samaan veneeseen, jotta voidaan yhdessä päättää mihin suuntaan soudetaan.
Uudistuneen organisaatiorakenteen urheilutoiminnan työryhmä kokoontui Lyhtytien MPS-toimistolle ensimmäisen kerran marraskuun alussa 2022. Työryhmään kuuluu allekirjoittanut urheilutoimenjohtaja Jesse Laajaranta ja valmennuspäälliköt Topi Pietilä, Teemu Silius, Teo Hyrske ja Rony Metsänkivi. Ensimmäisessä palaverissa tehtiin selväksi kaksi asiaa. Yksi, tällä kaudella on tehtävä valintoja reippaassa tahdissa. Kaksi, inspiroivat keskustelut ja jalkapallojargonit eivät riitä, vaan linjauksilla on oltava konkreettinen ruohonjuuritason vaikutus.
Liikkeelle lähdettiin malmilaisesta pelaajaprofiilista. Millainen on malmilainen pelaaja? Mitkä ovat asioita, jotka ovat olennaisia pelaajaprofiilin arvioinnissa ja kehittämisessä? Kysymykset kysyttiin ja niihin lähdettiin yhdessä vastaamaan.
Malmilaisen pelaajan tulee olla rohkea. Rohkea pallollisena ja pallottomana. Hyökätessä ja puolustaessa. On konkreettisia asioita, joita kentällä voi tehdä, jotka viittaavat rohkeaan pelaajaan.
Malmilaisen pelaajan tulee olla hyvä 1vs1-pelaaja. Tästä lähdetään liikkeelle, kun pelaajapolku Malmilla käynnistyy. Painopiste tiukasti 1vs1-pelaamisessa 5vs5-vaiheessa. Syöttelyä ja havainnointia ehditään painottamaan myöhemminkin. 1vs1-pelaamiseen painottaminen tuo taidollisia elementtejä, jotka ovat jalkapalloilijalle olennaisia.
Malmilaisen pelaajan tulee olla aggressiivinen. Totta kai! Mikä malmilainen sellainen olisi, joka ei ole kentällä aggressiivinen? Ei minkäänlainen malmilainen on oikea vastaus. Aggressiivisuuden ottaminen pois malmilaisuudesta olisi sama kuin ottaisi Aurajoen pois Turusta tai Eiffel-tornin Pariisista. Aggressiivisuus on osa meitä ja ollaan siitä ylpeitä!
Malmilaisen pelaajan tulee olla joukkuepelaaja. Piste.
Malmilainen pelaaja on myös yksilö. Takaan, että jokaisesta pelaajasta löytyy tai on löydettävissä jokin erityisominaisuus. X-factor, jolla erottuu muista pelaajista. Pelaajaprofiilin ytimessä ei ole pelaajien paneminen täysin samaan muottiin. Jälleen kerran, kyse on valinnoista. Niitä on yksiselitteisesti tehtävä, jos haluaa asioille vaikuttavuutta. Tehdään yhdessä vaikuttavaa jälkeä pelaajakehityksessä pelaajaprofiilin mukaisella tavalla, mutta samaan aikaan annetaan tilaa erilaisuudelle. Tästä kiteytettynä on prosessissa kyse.
Pelaajaprofiilin konkreettiset toimet ovat pelaajaprofiilin ikävaihekohtaiset arvioinnit ja kehityksen seurannat. Pelaajia pystytään tällä mallilla auttamaan tunnistamaan omia kehityskohteitaan ja vahvuuksiaan. Ollaan kiinni yksilöissä ja niiden kehittämisessä vahvemmin, eikä pelkästään kollektiivissa, johon valmentajan on helppo sortua.
Yhteisen pelaajaprofiilin lisäksi meillä tulee olla ikäluokka- ja tasoryhmiä yhdistäviä tekijöitä pelitavassa. Jos yksi joukkueista pelaa Liverpoolia, toinen Cityä, kolmas ManU:a ja neljäs niin kuin Argentiina pelasi joulukuussa, niin herää kysymys olemmeko itsenäinen vahvan identiteetin seura vai epämääräinen pelitavallisesti kasvoton sekametelisoppa. ”MPSLivCityManUArg”. Kuulostaa sekametelisopalta. Jos taas teoreettisesti ajatelutuna yhdessä poimisimme huippuseurojen parhaista puolista asioita ja menisimme sillä, tilanne olisi hyvin erilainen. Olisimme jotain taas enemmän, joka meitä yhdistäisi. Tästä syystä urheilutoiminnan työryhmä ottaa jatkossa yhä enemmän kantaa myös pelitapaan.
Tässäkään kyse ei ole, siitä että lyödään kaikki joukkueet prikulleen millimetrimillimetriltä samaan muottiin, vaan löydetään rakennukselle perustat, jonka päälle jokainen pystyy rakentamaan ja tuomaan siihen oman luovan kädenjälkensä.
Kausi 2023 on jo noin puolivälissä. On selvää, että MPS-pelitapaa ei integroida joukkueiden arkeen täysin edes peruselementeiltään tällä kaudella. Mutta on varmaa, että prosessi aloitetaan ja otetaan ensimmäiset askeleet kohti yhtenäisyyttä. Seuraavalla kaudella otetaan seuraavat askeleet ja olemme tulevaisuudessa MPS-pelitavan osalta tunnistettavampia. MPS:llä on pelillinen identiteetti vasta, kun se on yhtenäinen. Pidetään se mielessä.
Jesse Laajaranta
