Suomalaisten jalkapalloseurojen näkökulmasta on nähty monenlaista tekelettä organisaatioiden puolesta. On selvää, että seurat ovat kylläkin menneet tässä asiassa parissa kymmenessä vuodessa hurjasti eteenpäin. Joku osaisi varmasti kertoa tarkkoja lukujakin allekirjoittanutta paremmin, mutta uskallan väittää, että päätoimisten ja oto-valmentajien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Ehkä tämänlaiseen lopputulokseen onkin päästy, kun on jouduttu toteamaan, että seuroja ei pyöritetä nykymaailman menossa pelkästään vapaaehtoisten hyväsydämellisyydellä. Pakko rönsyillä heti kättelyssä itse aiheesta, mutta täytyy päästä sanomaan tähän kohtaan, että vapaaehtoisten tekemä työ seurojen eteen on yhä valtavassa arvossa. Heitä tulee kunnioittaa ja antaa suuresti arvoa. Malmin Palloseuran yksi vahvuuksista on vapaaehtoisissa. Koillis-Helsingissä todella on sisäsyntyistä paloa ja intoa lähteä mukaan tukemaan lasten, nuorten ja aikuisten harrastamista. Tästä varmasti kuuluu myös iso kiitos toiminnanjohtaja Joni Ilvoselle ja kumppaneille.
Mitä ihmettä sitten tekevät nämä kaiken maailman johtajat, päälliköt, vastaavat, talenttivalmentajat, maalivahtivalmentajat, fysiikkavalmentajat, yksilövalmentajat, oto-valmentajat ja muut toimijat seuroissa? Kun päälliköitäkin tuntuisi riittävän vinopino. Löytyyhän pitkin Suomea valmennuspäälliköitä, nuorisopäälliköitä ja junioripäälliköitä. Eri johtajatkaan eivät kesken lopu. Entäpä talenttivalmentajat? Soita kymmenelle talenttivalmentajalle Suomen eri seuroista ja kysy mitä tämä työ pitää sisällään. Karrikoiden voisi sanoa, että saat kymmenen eri vastausta. Eikä tuo hirveästi eroa, kun soitellaan eri johtajille ja päälliköille heidän työnkuvistaan. Totta kai eri seuroissa on erilaiset tarpeet ja roolituksilla pyritään vastaamaan kunkin seuran tarpeisiin. Minun suositukseni on, että ennen kuin nitkutetaan yhtään teoreettisia malleja ja hauskalta kuulostavia ideoita organisaatioiden sisällä, tulee tilannetta analysoida tarkasti ja rauhallisesti seuran organisaatiorakenteen näkökulmasta. Ja vakavasti pohtia ovatko resurssit riittävät ja ennen kaikkea: ovatko roolitukset nimikkeitä vastaavia ja sisällöltään oikeasti kohdennettu fiksusti. Mihin sitä kuuluisaa aikaa halutaan käyttää?
Rahaa ei välttämättä tulvi ovista ja ikkunoista. Sekään ei kuitenkaan estä seuroja järjestelemästä samalla budjetilla kokonaisuutta uudelleen. Etelä-Suomesta mainio esimerkki löytyy Salosta. Olen erittäin vakuuttunut, että tämä pienehkö noin 700 jäsenen seura on kääntänyt monet kortit saadakseen seuran urheilullisen toiminnan pyörimään laadukkaasti. Salon Palloilijoissa on tehty oikeita asioita. Paljon. Kun viheriöllä Johan Cruyff ratkaisi haastavan tilanteen Cruyff-käännöksellä, on SalPassa toimistolla asetettu tavoitetila ja väännetty ratkaisuna salolainen käännös. Nimetään se vaikka SalPan valmennuspäällikkö Ilkka Virtasen mukaan Virtasen-käännökseksi. Hyvillä ratkaisuilla edistää peliä ja pääsee kohti maalia. Kun niitä on tarpeeksi monta, joukkue tekee mahdollisesti jopa maalin. Sen jälkeen pallo viedään takaisin keskiympyrään. Aina. Ja peli jatkuu. Kehittäminen on ikuista.
Seurojen hallitusten mandaatti työntekijöille edistää seuran prosesseja on toinen erittäin tärkeä asia ja väistämättä liittyy organisaatiorakenteeseen. Tämä mandaatti vaatii molemminpuolista luottamusta ja laadukasta tiedonkulkua. Itsessään asetelma on haastava, mutta ei suinkaan mahdoton. Jos konkreettinen tai henkinen mandaatti tökkii, niin seuran kehityskulku tökkii perässä. Jos tiedonkulku tökkii, niin seuran kehityskulku tökkii perässä.
Ilokseni voin todeta, että Malmin Palloseuran työntekijänä molemmat asiat ovat hyvässä kunnossa. Rakenne on vahva. Roolitukset ovat työntekijöiden osalta perusteiltaan kunnossa ja mandaatti työntekemiselle on olemassa. HUOM! Lue aikasempi juttu työntekijöidemme roolituksesta vuodelle 2023 TÄSTÄ
Organisaatiorakenteen jälkeen mennään kohti itse työtä. Sitä työtä mitä me seurassa työskentelevät ikinä teemmekään. Rakenteen ollessa vahva, mahdollisuudet ovat huimasti paremmat. Se ei ole oikotie onneen. Tekijöiden kompetenssi, prosessien johtaminen ja asioiden jalkauttaminen ovat vaativaa ammattitaitoa kysyvää työtä. Oikotietä onneen ei ole ja siksi organisaatiorakenne on kaiken alfa, mutta ei omega.
Jesse Laajaranta, urheilutoimenjohtaja
